Ankkuripulttien kiinnitysperiaate on monimutkainen prosessi, jossa yhdistyvät kitka ja mekaaninen lukitusvoima. Ensinnäkin kitkan näkökulmasta, kun ankkuripultti on upotettu betoniperustukseen, sen pinnan ja betonin välille muodostuu tiivis kosketus. Kun pulttiin kohdistuu ulkoisia veto- tai leikkausvoimia, näiden kahden välinen staattinen kitka vaikuttaa, mikä estää pultin suhteellisen liikkeen. Tämän kitkan lujuus riippuu pulttia ympäröivän betonin paineesta ja kosketuspinnan koosta. Mitä suurempi vaippapaine ja leveämpi kosketuspinta, sitä suurempi on kitka, mikä tarjoaa vakaamman kiinnitysvaikutuksen.
Toiseksi mekaaninen lukitusvoima on myös tärkeä osa ankkuripultin kiinnitysperiaatetta. Ankkuripultit suunnitellaan yleensä erikoismuotoisiksi, kuten koukuiksi tai ankkurilevyiksi. Nämä rakenteet voivat tunkeutua syvälle betoniin muodostaen vahvan mekaanisen lukituksen. Kun pulttiin kohdistuu vetovoima, koukkurakenne voi vastustaa ylöspäin suuntautuvaa vetoa, mikä estää pultin vetämisen ulos; kun taas ankkurilevy voi lisätä jännitysaluetta, jakaa voiman laajemmalle betonialueelle, mikä parantaa yleistä ulosveto--ja leikkauskestävyyttä. Tämän mekaanisen lukituksen ansiosta ankkuripultit voidaan kiinnittää tiukasti betoniperustukseen, mikä säilyttää vakaan kiinnityksen jopa äärimmäisissä olosuhteissa.
Käytännön sovelluksissa ankkuripulttien kiinnitysvaikutukseen vaikuttavat myös erilaiset tekijät, kuten betonin lujuus, pultin materiaali ja upotussyvyys. Siksi ankkuripultteja valittaessa ja käytettäessä nämä tekijät on otettava kattavasti huomioon, jotta voidaan varmistaa, että ne täyttävät tietyt tekniset vaatimukset.
